Mies valittaa varjonsa laiskistuneen – “Ei seuraa enää kunnolla perässä, oikoo mutkissa.”

Lappeenrantalainen Pekka R., 51, on jättänyt yhteydenoton sekä meteorologeille että terveysviranomaisille sen jälkeen, kun hänen mukaansa hänen varjonsa on “menettänyt motivaationsa”.

“Ennen se pysyi uskollisesti kannoilla, nyt se laahaa perässä kuin maanantai-aamu,” Pekka kertoo. “Jos käännyn äkkiä, se ei enää tee sitä samaan tahtiin — välillä oikoo kulmat ja joskus katoaa kokonaan, jos aurinko menee pilveen. Aivan kuin ei enää välittäisi.”

Naapurit ovat vahvistaneet havainnot. “Kyllä minä sen näin. Pekka meni pihalla lenkkipolulle, ja varjo jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen. Näytti siltä kuin se olisi huokaissut,” kertoo silminnäkijä.

Asiantuntijoiden mukaan ilmiölle ei ole tieteellistä selitystä, mutta se saattaa liittyä “yleiseen valon kyllästymiseen” tai varjon burnoutiin.
“Varjot ovat jatkuvassa suorituspaineessa — aina pitää olla läsnä, mutta kukaan ei kiitä,” toteaa valoilmiöitä tutkiva professori Leena Harmaa.

Pekka kertoo yrittäneensä motivoida varjoaan yhteisillä kävelyillä ja kannustavilla sanoilla.
“Sanoin sille, että mennään vaikka rannalle, mutta ei se tullut. Jäi vain ovenpieleen mököttämään.”

Tilanne on mennyt jo siihen pisteeseen, että Pekka on harkinnut uuden varjon hankkimista.
“Mutta pelkään, että se vanha loukkaantuu. Onhan tässä vuosikymmeniä eletty yhdessä. Ei näitä suhteita noin vain korvata.”

Varjon kerrotaan viimeksi nähdyn venyvän hitaasti pitkin seinää ja nyökkäävän hiljaisesti, kuin myöntäen kaiken todeksi.