Kulttuurishokki: Tekoäly korvasi suomalaisen kirjailijan

KERAVA – Suomen kirjallisuuspiirejä ravistelee skandaali, kun paljastui, että Finlandia-palkintoehdokkaaksi noussut teos ”Roudan hiljainen huuto ja pimeys” ei ollutkaan ihmisen kirjoittama. Kirjailijanimen Uolevi Usvakaamos takaa paljastui koodinpätkä, joka oli ohjelmoitu syöttämään melankoliaa ja metsäkuvauksia loputtomalla syklillä.

Kustannusyhtiö Sananhelinä & Huokaus myöntää, että kokeilu meni ”hieman liian hyvin”.

”Se kuvasi suomalaista sielunmaisemaa paremmin kuin ihminen”

Kustannusjohtaja Laina Sanaleikki kertoo, että tekoälylle annettiin vain kolme hakusanaa: järvi, isäsuhde ja marraskuu.

”Meillä oli aiemmin oikeita kirjailijoita, mutta he vaativat jatkuvasti apurahoja, kahvia ja työhuoneita. Tämä uusi algoritmi, Deep-Melankolia 3.0, tuottaa 400 sivua eksistentiaalista tuskaa kolmessa sekunnissa. Se ei valita, vaikka kirjan kansikuva olisi ruma, eikä se vaadi päästä puhumaan Kirjamessuille”, Sanaleikki hehkuttaa.

Kulttuurikriitikko Arttu Arvostelu ehti jo antaa kirjalle täydet viisi tähteä ennen paljastusta.

”Kehuin teoksen kerrontaa ’epäinhimillisen tarkaksi’ ja ’koneellisen säälimättömäksi’. Jälkikäteen ajateltuna se, että kirjan päähenkilö mietti 80 sivua peräkkäin pelkkää jäiden lähtöä sanomatta sanaakaan, olisi ehkä pitänyt olla hälytysmerkki. Mutta toisaalta, se on suomalaista klassismia parhaimmillaan”, Arvostelu pohtii.

Kirjailijaliitto varuillaan

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sointu Satiiri on huolissaan kollegoidensa puolesta. Hänen mukaansa tekoäly on epäreilu kilpailija, koska se ei kärsi kirjoittajablokista tai tarvitse lomaa.

”Tekoälyltä puuttuu se aito inhimillinen kokemus – se, että istutaan mökissä ja tuijotetaan seinää kaksi vuotta saamatta mitään aikaan. Jos kirjoittamisesta tulee tehokasta, se ei ole enää suomalaista kirjallisuutta. Vaadimme, että tekoälylle asennetaan viive-ohjelmisto, joka pakottaa sen viettämään vähintään puoli vuotta masentuneena ennen jokaista lukua”, Sointu Satiiri linjaa.

Lukijan ääni

Kirjan ostanut perheenisä Jorma Jurotus ei nähnyt skandaalissa mitään pahaa.

”Luin kirjan vaimolle ääneen saunassa. Se oli oikein mukavaa luettavaa. Siinä ei tapahtunut mitään, ketään ei naurattanut ja loppu oli onneton. Mitä muuta sitä ihminen hyvältä kirjalta kaipaa? Jos kone osaa kertoa, kuinka paljon vettä sataa harmaaseen asfalttiin, niin antaa sen kertoa”, Jurotus mörähtää.

Valtiovarainministeriö on jo kiinnostunut keksinnöstä. Ministeriön mukaan tekoälyllä voitaisiin korvata myös poliitikkojen juhlapuheet, sillä Deep-Melankolia 3.0:n tuottama teksti on ”identtistä, mutta kieliopillisesti hieman selkeämpää”.