Talousnobelisti palkitaan teoriasta, jonka mukaan “raha ei tuo onnea, mutta se helpottaa surussa shoppailua”

STOCKHOLM / SURUSSA JA SILKKIKAULAHUVEISSA –
Maailma sai tänään uuden taloustieteen Nobel-palkitun, kun professori Elina Elämänlaatu palkittiin teoriastaan:
“Raha ei tuo onnea, mutta se tekee surullisesta olosta siedettävämmän, etenkin laadukkaamman shoppailun avulla.”

Palkintolautakunnan perusteluissa kehuttiin “syvää ymmärrystä taloudellisen varallisuuden ja tunne-elämän dynamiikasta.”
Lyhyesti: jos itket, parempi tehdä se merkkilaukun kanssa.

TEORIAN KESKEISET KOHDAT:

  • Onnellisuus korreloi vahvasti shoppailumahdollisuuksien kanssa surun hetkellä.
  • Sijoitus designer-kengissä saattaa antaa hetkellisen illuusion siitä, että elämässä on hallinnan tunnetta.
  • Surunlaatu skaalautuu tulojen mukaan: pienituloisella se ilmenee halpissuklaana, varakkaalla se ilmenee samettisohvan ostamisena, johon voi romahtaa dramaattisesti.

TALOUSKÄYRÄT NÄYTTIVÄT:

  • Surullisuus on vakio.
  • Ostovoima lisää surun “tyylikkyyskerrointa” merkittävästi.

PROFESSORI ELÄMÄNLAATU KOMMENTOI:
“On aivan totta, että raha ei korvaa menetystä, epäonnistumista tai yksinäisyyttä.
Mutta se voi tarjota valikoiman lohtua: suklaata, viiniä, uudet kengät ja erittäin hyvälaatuisen peiton, jonka alle piiloutua.”

KANSALAISTEN ENSIREAKTIOT:

  • “Tämä selittää miksi shoppailin kolme takkia viime eron jälkeen.”
  • “Itken edelleen, mutta nyt teen sen käsinkudotussa alpakkaviltissä.”
  • “Rahan puute ei tee ihmisestä syvällisempiä – se tekee hänestä vain märän ja viluisen.”

SEURAAVAKSI: “Seuraava tutkimus: voiko ostettu kahvikuppi toimia tilapäisenä terapiakoirana?”

Nobel-illallisella tarjoillaan tänä vuonna ruokalaji “Katkeranmakeat Ostokset” – ja mukaan saa pienen lahjakassin, jos kaipaa lisälohtua.

Share this content:

Avatar photo

Erikoistunut tiedostavaan kärjistykseen & uomien vastavirtauksiin "Kun totuus lipuu piilossa virran alla, minä sukellan perään." Kokenut satiiri- ja yhteiskuntakolumnisti, jonka kynä ei pelkää kastua. Oiva H. Uomio tuo näkyväksi sen, mikä on jäänyt median pintailmiöiden varjoon – usein liioitellen, mutta harvoin ilman syytä. Erikoisalaa ovat rakenteelliset paradoksit, väsymykseen asti toistetut fraasit sekä poliittinen kieli, joka tarkoittaa kaikkea paitsi sitä mitä sanoo. Kirjoittanut useisiin vaihtoehtomedioihin, valtalehtiin ja muutamaan kahvipakettiin. Esiintyy toisinaan myös paneeleissa – jos niihin ei pääse takaovesta, kiipeää ikkunasta.