Suomalainen elokuva mustavalkoisesta miehestä tuijottamassa järveä kolme tuntia sai ylistävät arviot Cannesissa

CANNES / KEURUU – Suomalainen independent-elokuva “Hiljaisuus, Osa I” on aiheuttanut kohua ja kohottavia huokauksia Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva koostuu kolmen tunnin mittaisesta yhdestä otoksesta, jossa keski-ikäinen mies seisoo järven rannalla, tuijottaa hiljaa horisonttiin eikä sano sanaakaan. Ei taustamusiikkia. Ei leikkauksia. Ei edes pilviä.

Kansainvälinen media on haltioissaan. “Rohkea, epätavallinen, emotionaalisesti vaativa” kirjoittaa Le Cinéma Profond.
The Guardian puolestaan toteaa: “Kuin katsoisi omaa elämäänsä, mutta vähemmän tapahtumia.”

TEKIJÄT KIELTÄYTYVÄT SELITTÄMÄSTÄ MITÄÄN

Ohjaaja Veijo “Vaimeni” Välimetsä ei ole suostunut antamaan haastatteluja, vaan seisoo Cannesin punaisella matolla hiljaa ja katsoo kameraan – hieman järkyttyneenä siitä, että joku oikeasti ymmärsi hänen teoksensa.

“Tarkoitus ei ollut, että kukaan katsoo sen loppuun. Mutta kai se on nyt taidetta, kun niin väitetään.”

SYMBOLIIKKA VAI SATAKUNTA MINUUTTIA TÄYTTÄ TYHJYYTTÄ?

Elokuvassa nähtävä mies, Erkki, ei puhu. Hän ei istu. Hän ei hymyile. Hän seisoo. Katsoja ei tiedä, odottaako hän kalaa, rauhaa, vai mahdollisesti sitä, että joku toinen ottaisi häneen yhteyttä.

Elokuvan puolivälissä mies nostaa hieman kulmakarvaansa, mikä aiheutti kahdelle kriitikolle kyyneleitä ja yhdelle italialaiselle katsojalle ”ekstaattisen hiljaisuuden purkauksen”.

SUOMESSA ELOKUVA ESITETÄÄN VAIN YHDESSÄ TEATTERISSA, ILMAN TAUKOA

Ensi-ilta Suomessa tapahtuu Mäntän kulttuurikämpässä, jossa katsojat istuvat puupenkeillä ja saavat mukaansa vain termosmukin. “Se kuuluu kokemukseen”, tiedottaa levittäjä.

Share this content:

Avatar photo

Kohujournalisti | Draaman dramaturgi | Ajoituksen asiantuntija Kaisa V. Kohu ei seuraa uutisia – hän haistaa ne jo ennen kuin ne tapahtuvat. Hän erikoistuu ilmiöihin, jotka leviävät nopeammin kuin faktantarkistus ehtii perään. Kaisan kynä on nopea, korva herkkä ja otsikkotaju niin tarkka, että se on useaan otteeseen aiheuttanut tahatonta närkästystä. Kaisa tietää, että tarinan ytimessä ei aina ole totuus, vaan reaktio. Jos Twitterissä kohistaan, Kaisa on jo kirjoittanut kolumnin. Kun pieni asia paisuu, Kaisa tietää sen olevan uutinen. Ja jos se ei vielä paisu, hän käyttää sanavalintoja, jotka varmistavat että kohta paisuu.