Näyttelijä valmistautui rooliinsa tavallisena toimistotyöntekijänä istumalla kokouksissa vuoden ajan ilman mitään sanottavaa

TAMPERE / TÄYSIN HILJAA – Tulevaa draamaelokuvaa “Toimiston tuijotus” varten näyttelijä Rasmus Rauhala omistautui roolityöhönsä poikkeuksellisella tavalla: hän vietti 365 päivää oikeassa toimistossa osallistumalla palavereihin, joissa hänellä ei ollut mitään merkittävää sanottavaa – aivan kuten hahmollaan.

“Halusin tavoittaa sen autenttisen tunteen, kun joku kutsutaan kokoukseen, eikä kukaan oikein muista miksi,” Rauhala kertoo hiljaisesti, katse kaukaisuuteen harittaen.

ROOLIIN VALMISTAUTUMINEN SISÄLSI TUSINOITTAIN TYHJÄÄ TUJOITUSTA JA TAULUKOILLE NYÖKYTTELYÄ
Rauhala istui aidoissa projektipalavereissa, strategiakatsauksissa ja kahvikuppien äärellä käytävissä “työpäivän yhteenvetopalavereissa”, joista jokainen kesti keskimäärin 48 minuuttia ja päättyi lauseeseen “palataan tähän ensi viikolla.”

“Opettelin, kuinka kirjoittaa muistiin ‘OK’ viidellä eri tavalla ja nyökätä uskottavasti, vaikka en tiennyt mitä ‘kliininen asiakkuusratkaisu’ tarkoittaa,” näyttelijä toteaa ylpeästi.

TYÖYHTEISÖ EI HUOMANNUT HÄNTÄ ENSINKÄÄN
Toimiston työntekijät luulivat Rauhalan olevan uusi “hiljainen analyytikko” tai “jonkun etätyötä tekevän sijainen.”
“En edes tiennyt, että hän oli näyttelijä. Ajattelin vain, että siinä on kaveri, jolla on aina Teams päällä mutta mikki kiinni,” kommentoi kollega Liisa Lompsa.

ELÄYTYMINEN MENI NIIN SYVÄLLE, ETTÄ MIES UNOHTI OLEVANSA NÄYTTELIJÄ
“Puolen vuoden kohdalla aloin tarkistaa sähköposteja keskellä yötä. En siksi että piti – vaan koska niin kuuluu tehdä,” Rauhala sanoo hiljaa.

Elokuvan ohjaaja Elviira Eksel kuvailee Rauhalan suoritusta “äärimmäisen autenttiseksi ja lähes näkymättömäksi.”
“Se on parasta toimistodraamaa – siinä ei tapahdu mitään, mutta se tuntuu henkilökohtaiselta.”

Share this content:

Avatar photo

Kohujournalisti | Draaman dramaturgi | Ajoituksen asiantuntija Kaisa V. Kohu ei seuraa uutisia – hän haistaa ne jo ennen kuin ne tapahtuvat. Hän erikoistuu ilmiöihin, jotka leviävät nopeammin kuin faktantarkistus ehtii perään. Kaisan kynä on nopea, korva herkkä ja otsikkotaju niin tarkka, että se on useaan otteeseen aiheuttanut tahatonta närkästystä. Kaisa tietää, että tarinan ytimessä ei aina ole totuus, vaan reaktio. Jos Twitterissä kohistaan, Kaisa on jo kirjoittanut kolumnin. Kun pieni asia paisuu, Kaisa tietää sen olevan uutinen. Ja jos se ei vielä paisu, hän käyttää sanavalintoja, jotka varmistavat että kohta paisuu.